Vietin viimeisimmän viikon Turkin maaperällä. Siellä päin maailmaa pelkästään eläminen vie kaksi kertaa enemmän vettä kuin täällä. Niinpä saakin aina pumpata itsensä ihan täyteen mehua, limsaa, vettä viiniä, kahvia, teetä yms. Kahvin ja teen juominen saattaa kuulostaa hivenen absurdilta, varsinkin kun lämpöasteita on mojovat +32 celsiusastetta, mutta ei se lopulta ole kovin kamalaa. Niin korkeissa lämpötiloissa ei enää kuuman juominen tunnu missään.
Tosiaankin voitte kuvitella sen lämpshokin, mikä tuli Antalyan lentokentällä, kun tulee Suomesta (n. 15 astetta) Turkkiin, jossa asteita oli 31 illalla kello seitsemän jälkeen.
Ensimmäine päivä meni lähes kokonaan aurinkoa ottaen ja lämpöön tottuen. Paloin tietenkin heti ensimmäisenä päivänä olkapäistä. Lievän aurinkorasvaonnettomuuden takia. Nyt tällä hetkellä ihostani lähtee iloisia haaleita ja todella ohuita rihmoja, kun palanut iho kesii. Että näin.
Kaiken kaikkiaan matka sujui muuten ihan hyvin. Valkoviini oli ihan hyvää, mutta punaviini ihan kamalaa. Yksikään pullo ei hajonnut matkalla, laukut eivät menneet hukkaan, passit eivät unohtuneet tms. Ainoa ikävä puoli oli, että paluumatkalle lähdettiin 17.7. klo 1:00 Suomen aikaa. Lento takaisin lähti klo 6 että näin. Eli ensin piti valvoa koko perjantai ja sitten koko lauantai aamuyö. Bussissa kaksi ja puoli tuntia, sitten lentokentällä vajaa parituntia, sitten lentokoneeseen ja sitten siitä viä kahdeksi tunniksi autoon, kun ajettiin takaisi Helsingistä. Totaallinen matkustamisaika, noin 11 ja puoli tuntia. En ole nukkunut yli 32 tuntiin. Ihanaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti